09.05.2015 Vesipeto hallitsee Pohjanmaalla Vesipeto hallitsee Pohjanmaalla Seinäjoen Crocodiles ja Wasa Royals tarjosivat ihan kelpo matsin pelatessaan amerikkalaisen jalkapallon harjoituskamppailun, jota laajasti on tituleerattu Pohjanmaan herruuskamppailuksi. Kotijoukkue voitti ottelun lukemin 21-13 (14-0), mutta otteisiin jäi vielä paljon parannettavaa. Ei se oikeastaan yllättänyt, sillä esimerkiksi linjojen yhteistreenit ovat vielä vaiheessa ja puolustuksen linjasta Thomas Malagodin lisäksi Lane Stuht on vielä saapumatta kustannuspaikalle. Hyökkäyksen linjasta merkittävin poissaolija oli maajoukkuemies Sami Rantanen. Royalsin leirissä sen sijaan voidaan olla melko tavalla tyytyväisiä. Otteet olivat huomattavasti miehekkäämpiä kuin monella viime kausien Vaahteraliigassa pelanneella joukkueella. Kaikesta huokui tekemisen meininki ja siitä on tietenkin nostettava hattua koko Royalsin organisaatiolle. Tasaista taistoa ekalla neljänneksellä Ajoitukset pelinrakentaja Justin Sottilaren ja laitahyökkääjien välillä eivät aina kohdanneet sillä tavalla, jolla niiden voisi olettaa osuvan rytmiin jatkossa. Toisaalta Sottilare heitti yli 200 jaardia, kolme maalia, eikä ainuttakaan syötönkatkoa, joten ei miestä millään tavalla voi ristiinnaulitakaan. Vierasjoukkueen pelinrakentaja Bryan Rosekat puolestaan heitti harvakseltaan tarjoillen kuitenkin muutaman mielenkiintoisen suunnanmuutospelin, joissa keskushyökkääjät ja laitahyökkääjät lainailivat pelivälinettä takakentällä milloin mihinkin suuntaan napsien sweepeillään varsin paljon jaardeja. Neljänneksen pisimmän driven tarjoili saman hyökkäysvuoron aikana peräti viidesti uudet yritykset hankkinut Royals. Vaasalaiset etenivät omalta seitsemän jaardin linjaltaan miltei pohjaan saakka, mutta lopulta Damonshay Pitti poimi Rosekatin heiton palauttaen syötönkatkoa parikymmentä jaardia saatuaan pallon isäntien haltuun. Ensimmäinen neljännes saatettiin koleassa, mutta muuten oikein oivallisessa säässä, päätökseen pisteittä. Vesipedot vauhdissa toisella neljänneksellä Royalsin pari seuraavaa hyökkäysvuoroa päättyivät lentopotkuihin, joiden välissä samanlaista oli tarjolla myös Crocodilesin toimesta. Kun kotijoukkue sai kolmannen kerran pallon haltuunsa neljänneksellä, alkoi viimein tapahtua. Tosin vieraiden jenkki-LB Jordan Patterson avitti asiaa jokseenkin hölmöllä henkilökohtaisella rikkeellä antaen näin ilmaiset 15 jaardia kotijoukkueelle, joka jatkossa hyödynsi saamansa lahjan. Sottilaren kaksi ensimmäistä heitto menivät harakoille, eikä kolmaskaan pelivalinta nyt ihan tuubiin mennyt. Kyseessä oli heittopelikuvio, mutta Sottilare joutui vieraiden puolustuksen ahdistamaksi ja pelasti tilanteen välttämällä väistämättömältä näyttäneen säkityksen juosten itse 23 jaardia ja hankkimalla uudet yritykset vieraiden kenttäpuoliskon kuuden jaardin linjalta. Velipekka Jaakonsaaren juoksi ei vielä vienyt kotijoukkuetta johtoon, mutta Sottilaren heitto Spencer Cutlanin näppeihin pisti tulostaulunhoitajan hommiin ensimmäistä kertaa. Cutlan potki myös lisäpisteen haarukkaan ja näin tilanne oli 7-0. Roaylsin seuraava hyökkäysvuoro ei suuria mainetekoja tarjonnut ja kun Ville Järviö ei neljännellä yrityksellä saanut punnerrettua uusia yrityksiä. Sen sijaan isännät sai rakennettua ihan kohtuullisen pitkän driven, joka alkoi Jussi Koivumäen 11 jaardin maukkaalla juoksulla. Koivumäen toisen juoksun jälkeen Vili Rajamäki napsi pari koppia ja niiden myötä oli Crocodiles Royalsin kenttäpuoliskolla. Jerry Saarisen kopin myötä oltiin vieläkin syvemmällä ja vihreänuttuiset etenivät vääjäämättömästi kohti päätyä. Velipekka Jaakonsaaren juoksun jälkeen Justin Sottilare löysi kolmella peräkkäisellä heitolla laitahyökkääjänsä ja näin numerot taululla vaihtuivat Cutlanin potkun myötä taukonumeroiksi 14-0. Tauon jälkeen taas tasaista Näin Royals oli Crocodilesin kenttäpuoliskon 20 jaardin kohdalla, josta eteenpäin mentiin kolmella juoksulla, joista viimeinen, Tom Suosteen 11 jaardin siivu, tuotti touchdownin. Mikko Nyrhisen lisäpistepotkun myötä Royals puolitti isäntien johdon ja oltiin tilanteessa 14-7. Ranskan maajoukkuemies, Yann Dika-Balotoken, palautti aloituspotkua varsin kelvolliset 26 jaardia antaen hyökkäykselle hyvät asetelmat uutta hyökkäysvuoroa varten. Sen hyökkäysvuoron kotijoukkue hyödynsikin tuloksen valossa erinomaisesti matkustaen pallon kanssa Royalsin 49 jaardin kohdalta maalialueelle saakka. Pääsääntöisesti eteenpäin tultiin heitoilla, mutta juoksuakin tarjottiin ajoittain. Näin pidettiin vastustajan puolustus mukavasti varpaisillaan ja lopulta Sottilare paikallisti Jerry Saarisen maalialueella TD:n arvoisesti. Cutlanin lisäpistepotkun jälkeen taululla nähtiin numerot 21-7. Vain Royals onnistui lopussa Lisäpistepotkun epäonnistuttua lukemat olivat 21-13. Sen enempää ei pistesuorituksia nähtykään hämärtyvässä illassa. Royals on eittämättä hyvin valmennettu ja osaava joukkue divisioonatasolle. Pieni miinus on pakko heittää loistavan uran pelanneen Seppo Evwarayen suuntaan lopun tekemisestä. Jos joukkue on häviöllä maalin verran on täysin järjetöntä antaa pallo pitkällä avauspotkulla vastustajalle sen sijaan, että pistettäisiin oma hands-team kehiin ja kokeiltaisiin lyhyttä on-side-potkua. Nyt jos koskaan sitä olisi ollut erinomainen tilaisuus harjoitella, minkä lisäksi Royals olisi saattanut taistella jopa ottelun voittamisesta, jos se olisi kyennyt nappaamaan pallon haltuunsa. Hyvä on, hyvä on. Ei makeaa mahan täydeltä. Ottelu tarjosi kuitenkin selkeästi enemmän oikeita otteita kentällä kuin viime kaudella nähdyt viralliset pre-season ottelut. Sen lisäksi ottelu kertoi monta muutakin mielenkiintoista asiaa. Kotijoukkueen osalta faktoja ovat ainakin ne, että linjat on saatava toimimaan nähtyä paremmin. Jos divisioonajoukkue, olkoonkin, että kova sellainen, ottaa juosten reilut 160 jaardia on vaikea kuvitella, mitä tulee sitten taululle kun vastassa ovat Vaahteraliigan parhaat joukkueet. Hyökkäyssuuntaan on ajoitusten osuttava paremmin kohdilleen. Juoksupelin kanssa on hiomista, mutta myös se juontaa juurensa linjapelaamiseen. Totta on tietenkin se, että linjoista puuttui miehiä, joten eipä lähetetä lynkkaysryhmää liikkeelle vielä tässä vaiheessa, sillä sarjan alkuun on kuitenkin vielä yli kuukausi. Vieraiden puolelta hyvää on vahva juoksupeli. Ei käy kiistäminen, etteikö aiemmin Crocodilesia edustanut Ville Järviö olisi edelleenkin kova pelimies sarjatasoa ylempänäkin. Nuoresta Tom Suosteesta on vauhdilla kasvamassa mainio kruununperillinen Järviölle. Heittopelit eivät vaasalaisten kohdalla suuremmin hurmanneet. Divisioonassa homma varmasti toimii paremmin, mutta Vaahteraliigaa ajatellen vaaditaan kohennusta, mitä takuuvarmasti on myös luvassa kun joukkue sinne nousee. Ei nimittäin ole epäilystäkään, etteikö Royals palauttaisi Vaasaa Vaahteraliigan jefukartalle pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin. Ottelutapahtuma toimi hyvänä harjoituksena seuraväelle. Paljon ei jäänyt kohennettavaa, joten tästä on ihan mukava lähteä sorvaamaan asioita lopulliseen kuosiinsa ennen kesäkuun 11. päivä pelattavaa ensimmäistä kotiottelua. |
Takaisin uutisiin |