Edustus uutiset

Saldoksi seitsemäs sateinen hopea
Crocodiles v Roosters 0-10 (0-7)

Voisi väittää, että oli jokseenkin julmaa huumorintajua luontoäidiltä kaataa koko saavillinen vettä juuri lauantaina Sonera Stadionin kohtaan. Sadepäivä oli monien lähteiden mukaan pahin kymmeneen vuoteen. Eipä ihme, että se vei iskun koko kauden hyvin rullanneesta Crocodilesin heittopelistä.

Näin tällä kaudella juoksujoukkueena kunnostautunut Roosters onnistui voittamaan tiukan Vaahteramalja XXXVII:n 10-0 (7-0) yhdellä Jaycen Spearsin lyhyellä juoksulla ja yhdellä Onni Juvosen kenttämaalilla. Vain kerran on Vaahteramaljan historiassa tehty vähemmän pisteitä kuin nyt tehtiin.

Jokainen joka lajia tietää ja tuntee, ymmärtää sen, että moinen keli on jokseenkin selkeä heittokarusellin tappaja. Se ei kuitenkaan voi olla selitys Crocodilesin hyökkäyksen saamattomuudelle, sillä kyllähän jokaisen pitää myös tajuta se, että tällainen luonnonilmiö on näillä leveysasteilla syyskuussa sangen mahdollinen, eli silloin on oltava olemassa myös plan B. Jos sellainen oli, sitä ei nähty.

Roosters sopeutui olosuhteisiin selvästi paremmin. Joukkue tylsytti Crocodilesin aseet totaalisesti ja sai pakotettua valkoisissa paidoissa poikkeuksellisesti kotijoukkueena pelanneen ryhmän hakemaan ratkaisuja pitkillä heitoilla, jotka yksinkertaisesti olivat tuhoon tuomittuja projekteja.

Liukas, märkä ja raskas pallo teki tepposensa useammin kuin kertaalleen Crocodilesille. Ainakin 3-4 pilalle mennyttä aloitussnäppiä lipesi kauden luotettavasti pelanneen pelinrakentaja Justin Sottilaren hyppysistä ja näin jouduttiin aivan liian usein tilanteeseen, jossa edessä oli kolmas yritys ja todella paljon edettävää. Vielä kun laitrahyökkääjätkään eivät oikein saaneet otetta pallosta oli lopputulema se, mikä Sonera Stadionin taululla nähtiin.

Vastaavasti Roosters pystyi ottamaan suurin piirtein juuri nuo 3-4 kertaa ensimmäisellä puoliajalla uudet yritykset, kun sillä oli edessään kolmas yritys ja pitkä matka uusiin. Crocodilesin erinomaisen ottelun pelannut puolustus aukesi noissa tilanteissa hiukan yllättävästi heitolla keskelle ja näin punakone pystyi pitämään drivensa elossa.

Tälläkin kertaa parempi joukkue voitti ja otti mestaruuden. Roostersille kulta oli viides peräkkäinen. Hopea oli Crocodilesille toinen peräkkäinen ja yhteensä seitsemäs. On selvää, että moinen kaivelee. On myös muistettava tappionkin hetkellä, että jotain on tehty oikein kun finaaliin on edetty. Siellä pelaa kuitenkin kaksi parasta joka vuosi. Jotkut eivät ole sinne koskaan päässeet ja monet eivät tule sinne koskaan pääsemään.